You are beautiful, no matter what they say..

voi hitto ahdistaa, oon lihonnu niin paljon et ahdistaa oikeasti KAUHEASTI. Tiedan ettei kukaan kiinnita huomiota siihen, et kuinka ”iso” tai ”pieni” oon, mutta itelle se on jotenkin ylitsepaasemattoman iso juttu. Mua oikeasti kuvottaa se et oon lihonnu tallaseks. Kylla jos en laihdu HETI 52 kiloon niin sekoan.

Oon tanaan kaivannu Suomea, oikeastaan viime talvea.. Oikeastaan jarkytyksekseni tajusin, etta haluaisin elaa tasmalleen samat hetket uudestaan.. Mulla on eniten ikava anoreksiaa.

Luin asken vinkkeja, etta kuinka oksentaa nopeasti, helposti & aanettomasti kivuttomasti. Yritin asken, mutta se on sellanen taitolaji, joka vaatii harjottelua. Se on niin aanekasta, etten ma nyt onnistunut ainakaan. Ajattelin paastota tan viikonlopun tms.

muuta en kirjota kun etta hermot menee. En enaa jaksa tallasta. Miksen voi olla tyytyvainen itteeni? En esim. kayta farkkuja, kun naytan niissa mielestani laskilta. Mun mielesta kaikilla muilla on treenatumpi peppu & jalat & kasivarret & mm. kaikki. En oo mihinkaan tyytyvainen. Mun elaman sisalto pyorii sen kysymyksen ymparilla, etta kuinkakohan laskilta nytkin naytan(?) …

Nyt IHNA OIKEASTI, MUN ON PYSTYTTAVA HILLITSEMAAN ITSEANI JOTTA VOIN SAIRASTUA. En jaksa tata tunnetta etta oon LASKI!!

Mulla on tosi hammentyny olo. Olin jo tosi ylpea itsestani, etta hei, oon ihan oikeasti varmaan parantumassa. Uskoin jo siihen, etten enaa koskaan stressais tai HALUAIS olla sairas. No, sitten naan yhen K:n kuvat fb:ssa -> JARKYTYS. Kesan aikana siita oli tullut sellainen tikku, et meinas tippua silmat paasta. Olin tosi huolissani ja ahdistunu senn …

Luin asken lapi tosi hyvan artikkelin ja arvatkaas mita? Tajusin just kayneeni lapi 3 vuotisen epatyypillisen laihuushairion oireet ja paranemisprosessin.. Tai musta tuntuu, etta oon viela siina. Talla hetkella musta tuntuu silta, etta viela ois paastava alle 50 kiloon ja paastava ihanaan alle 52 kiloon. En kuitenkaan voi antaa syomishairion toimia stressin lievittajana. Se on …

En ees viitti kirjotella tasta paivasta, silla musta tuntuu harvinaisen kurjalta. Se johtuu siita fysiikasta. Voi mika empaattinen nortti (o pistella) ma olenkaan. Ei kukaan sure oikeasti tai ylipaataan mieti jotain kuukautta jonkun aineen lopettamista ja toisen tilalle valitsemista.. Ma vaan en voi sille mitaan.. Mua surettaa se, ehka en ois halunnukaan luopua siita luokasta…? …