Nyt IHNA OIKEASTI, MUN ON PYSTYTTAVA HILLITSEMAAN ITSEANI JOTTA VOIN SAIRASTUA. En jaksa tata tunnetta etta oon LASKI!!
huoh
Mulla on tosi hammentyny olo. Olin jo tosi ylpea itsestani, etta hei, oon ihan oikeasti varmaan parantumassa. Uskoin jo siihen, etten enaa koskaan stressais tai HALUAIS olla sairas. No, sitten naan yhen K:n kuvat fb:ssa -> JARKYTYS. Kesan aikana siita oli tullut sellainen tikku, et meinas tippua silmat paasta. Olin tosi huolissani ja ahdistunu senn puolesta, ei noin laihana voi elaa tai olla elossa. Laitoin terkkarille viestia.. Onneks siita kai pidetaan huolta.. Outoa on se, etta mulla meni 2 paivaa aikaa siina, etta tunnistin olevani KATEELLINEN sille, ja etta mun on pistettava paremmaks.. Nyt voin kertoa, etten oo terve, vaan taa alkaa taas luisumaan siihen hulluuteen.. Jaksanko sita, mietin(?) Ehka, ehka en. Paatin kontrolloida tata nyt paremmin. Mulla alkaa viikon paasta se liikunta, eli: Aamulla kahvi & vitamiinipilleri. Sit koulussa jotain ruokaa, EI kuitenkaan MITAAN herkkuja! Jos nyt joskus sipseja tai reeseeseja (ei mielellaan sipseja), niin tuskin tapan itteani. Sit jotain vetta yms ennen liikuntaa.. Liikunnan jalkeen hedelmia tms ja sit kotona ruoka.. Illalla tarvittaessa teeta, vihreeta tai ihan normaalia. Jos nalka, niin juutoa tai jotain terveellista VAHAN. Ja sit jaateloa & kiinalaista yms harvoin, max. 2 kuukaudessa kiinalaista.. JA jaateloa max. kerran/2 viikossa. Eli, talla suunnitelmalla mun pitais laihtua aika rajusti, hyva. Ja sit viela jos lipsun, niin ei kun vatsiksia tai juoksutreenia tai pakaroita kotona. Mun mielesta joku oli kirjottanut tosi hyvin, koitan loytaa sen blogin jostain..
Luin asken lapi tosi hyvan artikkelin ja arvatkaas mita? Tajusin just kayneeni lapi 3 vuotisen epatyypillisen laihuushairion oireet ja paranemisprosessin.. Tai musta tuntuu, etta oon viela siina. Talla hetkella musta tuntuu silta, etta viela ois paastava alle 50 kiloon ja paastava ihanaan alle 52 kiloon. En kuitenkaan voi antaa syomishairion toimia stressin lievittajana. Se on se, joka karsimysvaiheessa voi tuhota kaiken. Mulla oli NIIN paha olla viime kevaana ja vahan aikaa taallakin, etten oikeasti pysty ees muistelemaan sita. Samaan aikaan se on ihaninta ja hirveinta mita oon kokenu. Valilla sita kaipaa ja valilla tuntuu, etta hei; toi on tosi sairasta, siihen voi kuolla! Mulla on tanaan mennyt hyvin. Juttelin yhdelle ruotsalaispojalle aamulla kun se tuli meille ja opetin sille mm. vittu-sanan :–D Sain myos siniset piilarit tanaan 
tai oikeastaan eilen jo.. Ja sit juteltiin mun anatomian opettajan kanssa itsepuolustuslajeista, lihaksista ja heart murmurista. (eli kai sydamen sivuaani?) Musta tuntuu, etta eniten oikeasti haluan liikunnalla vaan kaventaa naita jalkoja ja sit loytaa sen poikaystavan, sit musta tuntuu, etta voin olla taysin tyytyvainen, mutta toisaalta, siita ns. “ihastumisvaiheesta” en haluais eroon, haluaisin, et sellanen ihan minimaalisen pieni ja harmiton (mika ei kai oo mahdollista) syomishairio vaihe sailyis mulla Se vaan tuntuu niin ihanalta ja ne saalit & kommentit yms, ihanaa olla laiha, mutta ihanaa olla myos terve ja silti suhteellisen hoikka Sen oon ainakin tajunnu, et ei kannata syoda epasaannollisesti, vaan hurjan vahan, mut vahan useammin ja liikkua enemman, silla muuten se nakyy tallasena vatsan turpoamisena ja “yhtakkisena lihoamisena”.. Eli jos oikeesti haluaa sita painoa pudottaa, niin kannattaa teha noin kun aluks sanoin nyt on mentava, moikkelikoikkelis!
En ees viitti kirjotella tasta paivasta, silla musta tuntuu harvinaisen kurjalta. Se johtuu siita fysiikasta. Voi mika empaattinen nortti (o pistella) ma olenkaan. Ei kukaan sure oikeasti tai ylipaataan mieti jotain kuukautta jonkun aineen lopettamista ja toisen tilalle valitsemista.. Ma vaan en voi sille mitaan.. Mua surettaa se, ehka en ois halunnukaan luopua siita luokasta…? Mutta nytpa tein niin.. Mulla alkaa olla aika inhottava olo taas omassa kehossa, jos oisin sen ihanat 52 kiloa, niin oisin varmaan aika tyytyvainen.. Nyt en oikeasti oo uskaltanu kayda vaa’alla, silla tiedan, ettei mun paino oo sita mita toivon.. Itse asiassa se saattaa olla enemman kun koskaan ikina milloinkaan..Tosin, sita ma en kestais.. Kiva, kun tuo mun fysiikan ryhma tuolla ulkona ampuilee jotain vesipyssyjuttuja ja tekee kokeita.. Tai ei mun ryhma, mut varmaan mekin tehtais jotain tollasta.. Yyh 
mulla on pahamieli, toisaalta ei ja toisaalta on.. Nyt stressaan matikasta, mita, jos oon VIELA SURKEAMPI siina kun fysiikassa.. Ja ai niin, nyt mulla on enemman NAIS kui miesopettajia 8”(
-
Itkin, itkin ja itkin.. Fysiikan ja sen opettajan takia. Mun oli pakko luovuttaa, silla en vaan osaa.. Anteeks, sanoin.. Ehka se riitti sille, muttei mulle. Mika vitun vittu mua vaivaa, miks luovutin? Oon aika syvalta. Mun tekis talla hetkella mieli kiduttamalla tappaa itteni ja voi ei, tuoltako se opettaja lahestyy? apua, ehka. Sieltahan se tuli joo ja sai mut melkein itkemaan sanomalla etta oon sen yks lempioppilaista
Tiedan, etten oo kirjottanu mitaan pitkaan aikaan, ehka se johtuu siita, etta kaikki on mennyt hyvin. Ei ehka kuulosta vakuuttavalta, mutta oikeasti, kaikki on menny hyvin. Oon valiaikasesti hyvaksyny sen, kunnes taas jaksan syomisharoilla, etta taa olotila on parempi kun se hirvea ailahtelu ja angistisuus syomattomana. Ja muutama lisakilo sinne tai tanne.. Oon ehka vahan onnellisempi nain, vaikka valilla ahdistaa, etten ookaan alle 52kg. Koululiikunta kuitenkin alkaa mulla viikon parin kolmen paasta, joten sitten oon paattany syoda seuraavasti: Aamulla kahvi. Sit koulupaivan aikana hedelmia ja mita nyt on lounaaks. Ennen urheilua ei mitaan tai joku hedelma. Sit kotona taas ruokaa ja EHKA jotain snackseja.. Ei sekaan pahalta kuulosta, mut tavote ois pysya 200-1200 kaloria tuntumissa.. Mun paivittainen tarve on melkein 1600 kaloria, vahan alle.. joten siksipa.. Ja sit koululiikunnan lisaks voisin harrastaa jotain muutakin, kuten juoksua.. Mun anatomian opettaja just eilen hehkutti, et se selvitti jostain missa voi harrastaa kung fua.. Mita siis harrastin jo suomessa.. Mutta joo, aika janna kun se tietaa missa asun 
tai minka kadun varrella mutta anyway, poikkesin aiheesta, eli seeya. Esitelma jannittaa tanaan, MUTTA, toivon etta se menee hyvin, kylla se menee, teen niinkun osaan ja nehan on lapsia.. Ja suunnittelen jo etukateen mita esittelen ja mita en. Aina ei tartte olla taydellinen ja kaikesta ei tartte kertoa kaikkea..
Johan sita hyvaa oloa kestikin. ARVASIN, ARVASIN, etta tassa kay nain. Eilen yolla mulla ei oo mitaan havaintoa, monelta, milloin ja missa, mutta olin vaan nukahtanu. Jostain kummallisesta syysta en ollu laittanu heratysta, mutta onnekseni havahduin 05:30, sitten tajusin, etta: vittu. se artikkeli. En meinannu paasta ylos kun oli niin kylma oikeasti, en tienny mita teen, kun en voinu irrottautua peiton lampoydesta. No, siina joku 20 min meni etta paasin vaihtaan vaatteet jne. Vaihoin vaatteet ja pakkasin synttarikamat ja koulujutut ja otin tietokoneen ja menin alakertaan. Alakerrassa laitoin kahvin tippumaan ja raahauduin viela pimeaan olohuoneeseen sohvalle. Siella sit kirjottelin mun artikkelin ja horpin kahvia, en tieda, tuliko siita millanen, mutta ainakin yritin. Koulussa kaikki oli suunnilleen ihan ok.. Sanomalehtitunnilla oli kivaa, mutta heti sen ja hypyn jalkeen kun oli anatomiaa vasahin. Vasahin niin pahasti, etta nytkin teistelen pysyakseni pystyssa. Fysiikan tunnilla melkein murruin, silla tajusin, etta mun taistelutahto peitotaan; koko ajan tulee vaan vaikeampia ja vaikeampia asioita, joita se opettaja ei todellakaan osaa opettaa. Kaikki muutkin on sita mielta. Valitin jo mun kaverille, etta todennakosesti luovutan koko aineen suhteen kokonaan, silla se on niin vaikeita, etta se tekee mut surulliseks jne. Se vaan sano, etta mun pitaa yrittaa jaksaa ja etta selvian siita jne.. No, en kylla tieda selvianko, silla se on niin vaikeeta. Ai niin, anatomian tunnilla ajattelin vaan koko ajan, etta kuinka laski oon. Arvasin, etta jossain vaiheessa ne ajatukset kylla palaa. Mua inhottaa tuntea mun maha ja se, etta oon lammin.. Se on ihanaa, kun on niin tikku, ettei voi painautua mihinkaan vaan on mentava ihan sykkyralle. Aamulla viela luulin olevani laiha ja naytinkin silta, mutten kylla enaa oo sita mielta. evvk anyway. Nyt oon tassa historian tunnilla ja tata ois viela 13 min jaljella. Oon niin masentunu, etta koitan vaan jaksaa olla. Tanaan myohemmin ois mun host-siskon synttarit; katotaan elokuvia, syodaan KIINALAISTA ja tehdaan omat t-paidat ja pelataan peleja.. Toivottavasti en muuten oo tulossa kipeaks.. Oon valvonu liikaa. Ja vittu MILLON naa epapuhtaudet lahtee pois mun ihosta? Mulla on iho nyt niin huonossa kunnossa, etta inhottaa. Hui muuten, silla mua alko pyorryttaan ihan yhtakkia, mun tajunnantaso just vaihtu sellaseks ns. all above tarkkailijas, siis etta irtauduin just ruumiistani, hyi etta. Mutta joo, kohta ruokatauko, onneks.. Nyt pitais ehka kattoa viela vahan historiaa, mutta en tieda jaksanko, ehka myohemmin tanaan…
