You are beautiful, no matter what they say..

Viime paivina ma olen ollut niin tyytymaton itseeni. Ma olen syonyt mielestani ihan liikaa, vaikka kalorilaskurilla ja “jarkeilylla” tuleekin MAX 1000 kaloria! Ma syon yleensa 200-800 kaloria paivassa, etenkin arkena. Asken ma soin sipseja parikymmenta grammaa, tekis mieli oksentaa. Ma haluaisin tietaa, ajatteleeko muut mun olevan laiha vai “sopiva” vai laski. Vai ajatteleeko ne mitaan.. Ma paatin ottaa tanaan itsestani kuvia ja jotta mun kasvot nayttais laihalta, olin syomatta koko paivan. Sitten mun kaveri kuitenkin kysy, etta voisinko tulla syomaan sen kanssa. Se oli aika vaikea tilanne.. Soin sit puolikaan leivan ja tuli tosi paha olla, kun aattelin automaattisesti etta nyt kaikki oli menny hukkaan… Mun pitais saada juostua se 500 kaloria tanaan niin oisin kerrankin itseeni tyytyvainen. Paljonko anorektikot yleensa polttaa kaloreita paivassa? Yli 1000? Yli 2000? Jos.. Niin sitten munkin taytyy. Millaset mitat on anorektikon? Millanen taytyy olla reidenymparyksen, jotta voidaan puhu anorektikosta? Millanen taytyy olla vyotaron? Missa kaikkialla pitaa nakya luut? Ma taidan oikeasti olla vahan sekasin, silla noi kysymykset on pyoriny joka ikinen paiva mun mielessa monien muiden sellasten asioiden kanssa, joista en mielellani puhu, ainakaan nyt. Mun oli tosi vaikee syoda ne sipsit, mietin siina se parin kourallisen sipsipussi kadessani varmaan 4 minuuttia, etta otanko ja lihoanko.. Sorruin. Ma haluaisin tietaa, paljonko voi hyvalla omatunnolla sipseja syoda, ettei lihoa.. Mulla ei kai siis ole taipumusta lihoamiseen vaikka mita soisin, mutta lihoan kuitenkin, jos syon. Ma oon nyt jo niin iso.. En ainakaan hoikka tai sellanen kun haluaisin.. Mun tekee niin pahaa, miten tan sais loppumaan? Ma tiedan, etten kai viela varsinaisesti sairasta anoreksiaa, silla oon tunnistavinani ajatukseni sun muut sairaiks. Ma vaan en voi niille mitaan ja ne on ihan jatkuvasti mun paassa ja mielessa, en paase niista eroon. Hoen itelleni lihoavani siita ja tasta ja etta nyt on liikuttava.. Kieltaydyn varmaan vahan liikaakin kaikesta syomisesta. Pahinta on se, etta ma en tosiaan tieda, onko taa sairaus ollenkaan, sen alku vai onko se jo vaiheessa. Toinen asia on se, etta ma naan itseni isompikokosena kun suurin osa ihmisista. Tottakai nyt tiedan, etten oo isompi kun joku tosi lihava, mutta siita alaspain en oo yhtaan varma. Joka paiva mun tekee pahaa jos naan ihmisia, jotka on mua laihempia.. Aattelen, etta ne saa kaikki saalit. Ma oon miettinyt, etta johtuukohan taa jostain laheisyyden kaipuusta. Voi olla, etta mun alitajunta huutaa poikaystavaa tai vastaavaa, joka hyvaksyy sellasena kun on. Taa oli se asia, jota ma en myontanyt psykologille. Ma en sanonut sille myoskaan milta musta ihan oikeasti tuntuu, selitin oikeastaan kaikkea muuta kun mista ois voinu olla apua. No, ei mulla muuta..