You are beautiful, no matter what they say..

Nyt keksin! Musta tuntuu, etta vihdoin keksin, mika mua oikein vaivaa..: Ahdistunut/yleistynyt ahdistuneisuus hairio. Huomasin n. pari tuntia sitten artikkelin mtv3;en sivulla jostain naisesta, joka alkoi karsimaan ahdistuneisuudesta 20 vuotiaana ja nyt elaa laakityksella. Oireet saikaytti aika pahasti, silla mulla on viimeiset pari vuotta, erityisesti taa viimeinen vuosi ollut tosi vaikea: Pelkaan lahes jatkuvasti kuolevani jotenkin ( terroristien takia, saavani sydankohtauksen kun en halua syoda kunnolla tms. ) Sit oon jo pitkaan ollu ihan varma, et saan sydankohtauksen, jos mun sydamessa tuntuu vahankaan oudolta, mun on pakko tunnustella sita ja se vaan pahenee koko ajan. Samoin pelkaan saavani syovan alavatsaan. Tunnen itteni jotenkin tosi heiveroiseks. Pelkaan koko ajan, etta saan syovan tai joudun kolariin ja kuolen jne. Sit pelkaan muiden ihmisten reaktioita aina valilla. Melkein aina mua ahdistaa koulu ja etten saa hyvia numeroita.. Muistatte varmaan kun kirjotin siita huvipuistosta? Siella meni hyvin ja musta tuntuu, etta osittain voitin pelkoni. Mutta sillon kun mentiin sinne ekaan laitteeseen, anakondaan, mun kadet hikos, en pystyny keskittymaan mihinkaan kun hermoilin ja muutuin ihan kylmaks, meinasin pyortya ja pelkasin saavani ahdistuskohtauksen ja mietin vaan koko ajan, etta mita jos tipun tai pyorryn ja tipun? Eli sydan tykytti jotenkin kummallisesti. Viimeinen laite oli itarannikon hurjin vuoristorata. Siina luki jotain selkavaivoista, ja mietin koko ajan, etta jos mun selka katkeaa? Mulla on TOSI lieva skolioosi ja aloin pelkaamaan sitakin kauheasti ja koitin saada painetta mun selasta pois istumalla ennen sita kyytia mahd. paljon. Mua on AINA ahdistanu menna uusiin paikkoihin, silla pelkaan, etta mulle tullaan huutamaan, ettei sinne saa menna. Kun olin pieni, meille oli isan tai aitin kanssa tultu kuulemma huutamaan hyppyrimaen lahella, ettei siella saa olla.. Oon miettiny, etta johtuisko taa siita. Sit koen, etta ainoastaan laakari tai psykologi tms ois hyva kumppani, silla voisin tarkistuttaa niilla itteni joka paiva, etta oonhan varmasti terve. Sitten mua aina valilla ahdistaa kuolema. Ja siis naa asiat ei ahdista vaan vahan, vaan aiheuttaa vasymysta ja itkua, turvattomuuden tunnetta, masentuneisuutta jne. Mulla on yleensa hyva itsetunto ja voin puhua kaikkien edessa ja oon kokenu paljon ikasekseni, viime vuosina tosin se, mita muut ajattelee mun ulkonaosta, on korostunu huimasti.. Ai niin, si valtan laakkeita yms, kun pelkaan, etta en oo tarpeeks sairas voidakseni ottaa niita ja etta niista jaa jotain aineita mun kehoon jotka tappaa mut. Sama sipsien yms syonnin jalkeen -> aattelen saavani syovan. Nyt kun taa mun tietokone on mun sylissa, oon melkien varma, etta saan syovan. En halua olla sairas. Mun aiti on psykologi ja sanonu aina, etta oon esimerkillinen, ikaistani fiksumpi jne. Oon miettiny, etta onko se antanu mulle liian aikasin vapauksia, vai painvastoin liian vahan vapauksia ja huolehtinu liikaa? Syytan itteani siita, etta oon ehka ottanu liikaa vastuuta ittestani, kun nyt joudun karsimaan tallasesta. Samalla harmittaa, jos en oo selvinny vastuusta, josta selviytymisesta mua on aina kehuttu… Mulla esiintyy myos joskus, tai useinkin, levotonta unettomuutta.. Aina kun mua ahdistaa joku tosi paljon, hermostun, syke nousee ja tuntuu, etta pyorryn tai kuolen siihen ahdistuneisuuden tunteeseen.. Voisin jatkaa tata listaa iati. ETTA OON TYHMA, kun en oo aiemmin tajunnu tata! Sillon kun kavin psykologilla, mun lista oli tosi pitka ja syytin siitakin itseani, etta tuskin se aattelee mulla olevan ongelmaa.. No, nyt tajuan, etta mulla esiintyy ahdistusta tosi monesta asiasta! Pelkaan myos koko ajan, etta mun loputkin rakkaat ihmiset kuolee.. Ja etten koskaan loyda ketaan, osaa paattaa millon hankin lapsia/ mita tyota teen.. Ja tunnen, etta elama on liian lyhyt. Mutta mita nainkin fiksusta perheesta oleva tytto on voinut tehda/kokea, jotta tallasta tapahtuu? En tieda ja se ahdistaa kanssa. Sit mulla on outoja pelkoja aina valilla, mutta ei joka paiva.. Musta tuntuu, ettei naa mun pelot oo ihan normaaleja nuoruuteen liittyvia ahdistusjuttuja, silla ne oikeasti hairitsee mun joka paivasta elamaa.. Stressaan nykyaan koko ajan mun sydamesta ja tosta kuolema/syopa jutusta. Nyt stressaan ruoasta ja LISAAINEISTA taalla ollessani, silla ne aiheuttaa syopaa ja lyhentaa elinikaa 🙁 Lisaks mua harmittaa, jos en oo sellanen vaihtari, kun taa perhe halus.. Sit aattelen koko ajan, et opettajat vihaa mua jos saan 7:an tai alle kokeesta. JArkytyin, kun mun psykologian ope hymyili mulle sen jalkeen, kun sain kasin kokeesta. Moni sanoo, etta naa pelot yms on normaaleja, mutta ei kylla takuulla oo, sanon mina. Viime kevaana menin aitin mukana kattomaan, miten aanestaminen tapahtuu, sanoin jo autossa, etta mulle aletaan kuitenkin huutamaan, ettei sinne saa menna. No, me selvitettiin se asia joidenkin kanssa ja ne sano, etta voi menna. Sitten yhet toiset ihmiset alko huutamaan, kun seurasin aitia, etta: Ei sinne saa menna ja etta vaan yks koppiin kerrallaan. Kaikki hiljeni ja kaanty kattomaan, siella oli hirveasti ihmisia. Sain siita tosi pahoja traumoja ja itkin pari tuntia sita sen jalkeen. Ei se OO NORMAALIA. Lisaks pelkaan kuolevani, jos oikeasti kunnolla alan syomisharoilemaan, tai etta mun sydan pysahtyy heti. Tai etta ihmiset pettyy muhun, tai etta saan kokea vahemman kun muut tai vaiht.eht. en ehi kokea kaikkea mita haluan.. Yliajattelen kaikkea ja mulle sanotaan lahes aina, etta teen karpasesta harkasen tai etta murehdin ihan liikaa nainkin pienta asiaa. Nytkin se fysiikan ja anatomian luokka juttu, mulla meni pari viikkoa sita pohtiessa ja nytkaan en oo varma paatoksestani. Ajattelen muiden tunteita ensin, etta miten on paras tehda niiden kannalta ja sitten koitan sovittaa itteni siihen kuvioon… Hyvin usein se ei oo mahdollista, etta kaikki on tyytyvaisia ja se aiheuttaa suunnatonta ahdistusta.. Silla mun pitaa olla paras jne.. En jaksa tallasta.. Onkohan taa ongelma?