You are beautiful, no matter what they say..

Luin asken lapi tosi hyvan artikkelin ja arvatkaas mita? Tajusin just kayneeni lapi 3 vuotisen epatyypillisen laihuushairion oireet ja paranemisprosessin.. Tai musta tuntuu, etta oon viela siina. Talla hetkella musta tuntuu silta, etta viela ois paastava alle 50 kiloon ja paastava ihanaan alle 52 kiloon. En kuitenkaan voi antaa syomishairion toimia stressin lievittajana. Se on se, joka karsimysvaiheessa voi tuhota kaiken. Mulla oli NIIN paha olla viime kevaana ja vahan aikaa taallakin, etten oikeasti pysty ees muistelemaan sita. Samaan aikaan se on ihaninta ja hirveinta mita oon kokenu. Valilla sita kaipaa ja valilla tuntuu, etta hei; toi on tosi sairasta, siihen voi kuolla! Mulla on tanaan mennyt hyvin. Juttelin yhdelle ruotsalaispojalle aamulla kun se tuli meille ja opetin sille mm. vittu-sanan :–D Sain myos siniset piilarit tanaan 🙂 tai oikeastaan eilen jo.. Ja sit juteltiin mun anatomian opettajan kanssa itsepuolustuslajeista, lihaksista ja heart murmurista. (eli kai sydamen sivuaani?) Musta tuntuu, etta eniten oikeasti haluan liikunnalla vaan kaventaa naita jalkoja ja sit loytaa sen poikaystavan, sit musta tuntuu, etta voin olla taysin tyytyvainen, mutta toisaalta, siita ns. ”ihastumisvaiheesta” en haluais eroon, haluaisin, et sellanen ihan minimaalisen pieni ja harmiton (mika ei kai oo mahdollista) syomishairio vaihe sailyis mulla 🙂 Se vaan tuntuu niin ihanalta ja ne saalit & kommentit yms, ihanaa olla laiha, mutta ihanaa olla myos terve ja silti suhteellisen hoikka 🙂 Sen oon ainakin tajunnu, et ei kannata syoda epasaannollisesti, vaan hurjan vahan, mut vahan useammin ja liikkua enemman, silla muuten se nakyy tallasena vatsan turpoamisena ja ”yhtakkisena lihoamisena”.. Eli jos oikeesti haluaa sita painoa pudottaa, niin kannattaa teha noin kun aluks sanoin 🙂 nyt on mentava, moikkelikoikkelis!