Mun on taas kirjoitettava, silla mikaan muu ei nyt auta. En voi skypetella kotiin pain, silla vaikka tavallaan haluaisin, niin mun aiti ei viela oo kotona. Ja kylla, kaikista edellisista postauksista huolimatta aiti on mulle tosi tosi tarkea tuki & ystava jne.. Mulla on tosi paha olla jalleen, silla mut haukutaan lyttyyn jostain sellasesta, mita …
mietin eilen syita ja keksinkin niita: Koska oon luonteeltani perfektionisti ja oon aina halunnut olla parempi kuin aitini, se on myos vaikuttanut siihen etta oon halunnut kisata kauneudesta ja laihuudesta. Taa mita aiti sanoo tosi paljon: ”Kylla aiti oli liian laiha nuorena. Onneks te ette ole sentaan niin hoikkia.” kuulostaa mun korvaan silta, etta ”oot …
en jaksa taas tata samaa.. En anna itteni syoda ja kuolen nalkaan.. No, onneks se menee kuukaudessa ohi ja siihen tottuu.. Taalla se vaan on hankalampaa, silla samalla joku alitajunnasta kumpuava voima sanoo:”Sun on syotava nyt kerrankin kun oot taalla, kaikki on hyvaa, laihdutat sit Suomessa.” Nyt oon loytany onneks nettipsykologin ja samalla terkkareita yms …
voi hitto ahdistaa, oon lihonnu niin paljon et ahdistaa oikeasti KAUHEASTI. Tiedan ettei kukaan kiinnita huomiota siihen, et kuinka ”iso” tai ”pieni” oon, mutta itelle se on jotenkin ylitsepaasemattoman iso juttu. Mua oikeasti kuvottaa se et oon lihonnu tallaseks. Kylla jos en laihdu HETI 52 kiloon niin sekoan.
muuta en kirjota kun etta hermot menee. En enaa jaksa tallasta. Miksen voi olla tyytyvainen itteeni? En esim. kayta farkkuja, kun naytan niissa mielestani laskilta. Mun mielesta kaikilla muilla on treenatumpi peppu & jalat & kasivarret & mm. kaikki. En oo mihinkaan tyytyvainen. Mun elaman sisalto pyorii sen kysymyksen ymparilla, etta kuinkakohan laskilta nytkin naytan(?) …
Mulla on tosi hammentyny olo. Olin jo tosi ylpea itsestani, etta hei, oon ihan oikeasti varmaan parantumassa. Uskoin jo siihen, etten enaa koskaan stressais tai HALUAIS olla sairas. No, sitten naan yhen K:n kuvat fb:ssa -> JARKYTYS. Kesan aikana siita oli tullut sellainen tikku, et meinas tippua silmat paasta. Olin tosi huolissani ja ahdistunu senn …
Luin asken lapi tosi hyvan artikkelin ja arvatkaas mita? Tajusin just kayneeni lapi 3 vuotisen epatyypillisen laihuushairion oireet ja paranemisprosessin.. Tai musta tuntuu, etta oon viela siina. Talla hetkella musta tuntuu silta, etta viela ois paastava alle 50 kiloon ja paastava ihanaan alle 52 kiloon. En kuitenkaan voi antaa syomishairion toimia stressin lievittajana. Se on …
En ees viitti kirjotella tasta paivasta, silla musta tuntuu harvinaisen kurjalta. Se johtuu siita fysiikasta. Voi mika empaattinen nortti (o pistella) ma olenkaan. Ei kukaan sure oikeasti tai ylipaataan mieti jotain kuukautta jonkun aineen lopettamista ja toisen tilalle valitsemista.. Ma vaan en voi sille mitaan.. Mua surettaa se, ehka en ois halunnukaan luopua siita luokasta…? …
Itkin, itkin ja itkin.. Fysiikan ja sen opettajan takia. Mun oli pakko luovuttaa, silla en vaan osaa.. Anteeks, sanoin.. Ehka se riitti sille, muttei mulle. Mika vitun vittu mua vaivaa, miks luovutin? Oon aika syvalta. Mun tekis talla hetkella mieli kiduttamalla tappaa itteni ja voi ei, tuoltako se opettaja lahestyy? apua, ehka. Sieltahan se tuli …
Tiedan, etten oo kirjottanu mitaan pitkaan aikaan, ehka se johtuu siita, etta kaikki on mennyt hyvin. Ei ehka kuulosta vakuuttavalta, mutta oikeasti, kaikki on menny hyvin. Oon valiaikasesti hyvaksyny sen, kunnes taas jaksan syomisharoilla, etta taa olotila on parempi kun se hirvea ailahtelu ja angistisuus syomattomana. Ja muutama lisakilo sinne tai tanne.. Oon ehka vahan …
Johan sita hyvaa oloa kestikin. ARVASIN, ARVASIN, etta tassa kay nain. Eilen yolla mulla ei oo mitaan havaintoa, monelta, milloin ja missa, mutta olin vaan nukahtanu. Jostain kummallisesta syysta en ollu laittanu heratysta, mutta onnekseni havahduin 05:30, sitten tajusin, etta: vittu. se artikkeli. En meinannu paasta ylos kun oli niin kylma oikeasti, en tienny mita …